Pyöriskelimme perille päästymme vähän ympyrää kylän aukiolla ja lähdimme sitten kapuamaan sopivasti aukion kulmalta lähtevää porrastettua kujaa pitkin ylöspäin kohti ylhäällä häämöttävää suurta kirkkoa. Matkan varrella kasvoi paljon hedelmäpuita (mm. sitruunaa ja persikkaa) sekä kauniita kukkapensaita, joista joku oli juuri leikkaamassa oksia vaasiinsa. Ylhäällä levittäytyi ympärillemme kaunis näkymä Apolloniaan lähikylineen.
Palasimme takaisin aukiolle, johon sattui juuri takaisin Kamarekseen päin lähtevä bussi kohdille, joten nousimmekin siihen ja körryyttelimme takaisin Kamarekseen. Saarikierroksen sijaan suuntasimmekin taas rannalle ja uimaan, sillä lämpötila hipoi kolmeakymmentä ja hiki valui noroina pitkin selkää. Uimisen ja rannalla lekottelun jälkeen maistuikin sitten taas kylmä olut ja pita gyros niin mahdottoman hyvältä!
Syömisen jälkeen ajatelimme käydä varsinaisella laivalaiturilla mutkan, kun siihen ja sen ympäristöön ei ollut tullut kiinnitettyä kovinkaan huomiota silloin kun tulimme. Lähestyimme laituria ja sitten kulkumme estikin jo hieman tärkeilevän oloinen radiopuhelin kädessään heiluva mies, joka paljastui kohta apulaisohjaajaksi: laiturilla kuvattiin jotain elokuvaa! Oli poliiseja ja poliisiautoa vilkut päällä, oli pariskuntaa meikattavana ja paljon kalustoa. Kaikkeen sitä törmääkin Sifnoksella!
Itse asiassa tämä oli jo toinen kerta kun törmäsimme kameraan: tulopäivänämme istuimme majapaikkamme terassilla ja katsoimme vahingossa alas: siellä kovasti joku yhäkin hämärän peitossa oleva mieshenkilö seisoi kameran edessä höpöttämässä.
Illalla meidän oli pakko mennä uudestaan Da Claudioon syömään, sillä ruoka ja palvelu olivat todellakin niin hyviä, että sen kokemista ei voinut jättää siihen yhteen kertaa. Eikä pettymystä tullut tälläkään kertaa; meidät muistettiinkin jopa ja ohjattiin samaan vanhaan pöytää istumaan :)
Keskiviikkona heräsimme kovaan paukkeeseen ja kesti hetken aikaa ennen kuin tajusimme äänen tulevan järjettömän kovasta tuulesta, joka heitteli nurin pihakalusteita ja muuta. Olipa hyvä ettei tuolloin ollut tarkoituksena siirtyä saarelta toiselle, olisi saattanut olla melkoinen aallokko.
Tutustuimme tuulesta huolimatta paremmin Kamarekseen ja ihastelimme paikkoja. Sifnoksella pistää muista Kykladien saarista eroten kaksi asiaa silmään: talojen katoilla, savupiipuissa ja aidoilla kököttävät ihmeellisen muotoiset saviruukut sekä kolmionmalliset ikkunat ja kuviot joka paikassa.
Olimme edellisiltana lukeneet vähän lisää Sifnoksen kylistä ja tajusimme, että jos jonnekin meidän on mentävä, niin se on Kastro. Emäntämme Marian mielestä sinne olisi voinut ihan hetkessä kävellä Apolloniasta, mutta kun yritimme etsiä kävelypolun alkua Marian neuvomasta paikasta, niin emme löytäneet edes sitä. Sen sijaan Kastron bussi sattui juuri taas kohdille kun harhailimme pitkin tietä polkua etsimässä, joten jätimme kävelyt ja hyppäsimme bussiin. Onneksi hypättiin, sillä joko me tai Maria oli kyllä tajunnut väärin ja kyllä sinne ainakin bussilla vaikutti olevan sen verran matkaa, että näännytty olisi matkan varrelle kovasta tuulesta huolimatta.
Viime viikolla tuli kehuttua, että Amorgoksen Chora on maailman kaunein kylä, mutta se virheellinen olettamus tuli korjattua aika äkkiä kun pääsimme Kastroon, sillä kyllä tuon kauneimman tittelin vie itseoikeutetusti Sifnoksen Kastro.
Kastro on Sifnoksen alkuperäinen muinainen pääkaupunki, joka on rakennettu aikoinaan korkealle kukkulalle meren rantaan ja pääosin muurien sisäpuolelle, jotta kylä on suojassa merirosvoilta. Nykyään kylässä on arkeologinen museo ja muita muinaisjäänteitä eikä kylässä ole kuin pari tavernaa tai kahvilaa, ei yhtään minimarketia tai vastaavaa ainakaan muurien sisäpuolella ja me löysimme sieltä ainoastaan yhden hopea- ja kultakoruja myyvän liikkeen noiden lisäksi.
Eikä siellä Kastrossa ollut yhtään ihmisiäkään kyllä, välillä oli fiilis kuin olisi aavekaupungissa kävellyt! Kuvat kertonevat enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti