Lähdössä oli hieman häslinkiä, sillä meille tilattu taksi ei tullu ihan ajoissa, mutta ystävällinen jonkin hotellin transferminibussin kuski alkoi soitella ympäriinsä ja lopulta tarjosi meille kyytiä muutaman intialaisen joukossa satamaan. Juuri kun saimme itsemme pakattua autoon ja ehdittiin ajaa 20 metriä eteenpäin, niin meidän taksimme pyyhälsi paikalle ja vaihdoimme lennossa kulkuvälinettä. Firan lähistölle saavuttuamme kuski yhtäkkiä käänsi suunnan toisaalle ja ilmoitti vain, että haetaan pari muutakin kyytiin, koska kaikki saaren taksit ovat kortilla sinne ko. päivänä saapuneiden suurten risteilijöiden vuoksi. Kyytiin noussut amerikkalaispariskunta oli yhtä yllättynyt tapahtuneesta kuin mekin, mutta lopulta pääsimme kaikki neljä Athinioksen satamaan, josta Superjet-katamaraanilla kohti Naxosta.
Meillä oli alunperin tarkoitus Santorinin jälkeen siirtyä Naxokselle, jossa viettää päivä ja iltayölaivalla lähteä sitten sieltä kohti Amorgosta ja Aegialia. Jossain vaiheessa aikatauluja lukiessamme olimme kuitenkin päättäneet vaihtaa suunnitelmaa eli tarkoituksena oli yrittää ehtiä jo klo 14 lähtevään Express Skopelitis -laivaan, joka matkaisi kuudessa tunnissa viiden muun sataman kautta Amorgoksen Katapolaan.
Aikataulun mukaan Superjetin piti olla Naxoksen satamassa klo 13.10 eli aikaa olisi ihan reippaasti käydä ostamassa liput ja siirtyä toiseen alukseen. Todellisuudessa Superjetin lähtö Santorinilta viivästyi niin paljon, että perillä oltiin vasta klo 13.50. Täyttä ravia juostiin laivasta matkatavaroiden kanssa lipputoimistoon ohi laiturin päässä odottavien huoneenvuokraajien. Liput saatiin ostettua lähes lennossa ja Tomikin sai puolalaissävytteisen sukunimen ja myyjä kehoitti vielä juoksemaan toisessa laiturissa odottavaan laivaan, jotta ehdittäisiin mukaan. Ja hyvin lopulta ehdittiin, mutta tuosta pikapyrähdyksestä otti oma laukkuni sen verran osumaa katukivetyksistä, että kahva jäi käteen. Pitää katella jos löytäisi jostain jesseteippiä...
Express Skopelitis oli pienehkö laiva, jossa sisällä oli jonkinlainen lounge, mutta pääosa istuinpaikoista oli kannella, jossa tuli jossain vaiheessa avomerellä jo kohtuullisen kylmä tuulen vuoksi. Olisi kannattanut olla ehkä joku tuulitakki mukana, mutta vaikka useasta paikasta luin ennen lähtöä tuosta laivojen kansilla käyvästä viimasta, niin enhän tietystikään takkia mukaan ottanut. Ensi kerralla sitten.
Katapolaan saavuttiin aikataulun mukaisesti klo 20.20. Sitä ennen oltiin pysähdytty ja pääasiassa jätetty matkustajia neljälle pienten Kykladien saarelle: Iraklia, Schinoussa, Koufonissia ja Donoussa. Näistä toinen vaikutti todella todella pieneltä, ja kaikki todella mukavilta ja luokseenkutsuvilta. Ehkäpä näiden Amorgos-päivien aikana pääsisi niille jotenkin näppärästi päiväreissulle vaikka.
Pikkusaarien jälkeen suunnattiin jo kohti Amorgosta ja Aegialia, jonne alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt tulevana yönä vasta saapua. Aegiali näytti juuri siltä miltä olimme sen kuvitelleetkin kaikki nämä kuukaudet näyttävän emmekä millään olisi enää malttaneet odottaa pääsyä Katapolaan.
Puoli tuntia myöhemmin laiva kuitenkin vihdoin ankkuroi itsensä Katapolan satamaan auringon juuri alkaessa laskea mailleen. Valkoiset talot reunustivat poukamaa ja ihmisiä oli alkanut kerääntyä satamakadun varrelle illallisille. Nyt olimme vihdoin täällä!
Olimme varanneet jo aiemmin yöpaikaksi Pension Big Bluen, joka 25 euron yöhinnalla ei kovasti budjettia rasita ja jotkut olivat paikkaa netissä kehuneet ihan ookooksi perustason mestaksi. Paikan isäntä oli meitä vastassa satamassa ja ohjasi meidät perässään ylös portaita majapaikkaamme.
Huone on suht tilava, mutta aika vaatimaton: parisänky, yöpöydät, pari pöytää/lipastoa, melko ränsistynyt vaatekaappi, peili ja jääkaappi, jonka päällä pienenpieni keittolevy sekä astioita perustarpeiksi. Niin ja katonrajassa televisio, jonka antennia säätelemällä sieltä saa välillä näkymäänkin jotain. Myös ilmastointilaite löytyy, joskin siinäkin vähän pikkuvikaa: vesi valuu ulosmenoputken sijaan lattialle, mutta ei hätää: Tomi korjasi pätevänä ongelman ja asensi kattilan alle :D
Sänky on mukavan kova ja kylpyhuone siisti ja aika vasta ilmeisesti rempattu. Mikä tärkeintä, suihkun vedenpaine on kuin kotona ja suihkusta tulee kuumaa vettä, joka taas ei ole niin sanottu asia täällä päin maailmaa. Parveke on tarpeeksi iso ja siellä on mukavat penkit, pöytä sekä päivänvarjo (jolla on jotain Tomia vastaan, sillä kerran se on jo kaatunut ja kerran läsäyttänyt varjo-osan alas sulkien Tomin sisäänsä) ja loistava näköala Katapolan lahdelle. Eiköhän me näillä pärjäillä toistaiseksi. Niin ja sitä paitsi parvekkeella toimii AmorgosWifi!
Reissupäivän päätteeksi päätimme käydä syömässä illallisen ja tulla sitten nukkumaan ja tutustua Katapolaan enemmän vasta seuraavana päivänä. Ihmisiä ei juurikaan Katapolan illassa näkynyt, kun istuuduimme ensimmäiseen vastaantulleen ravintolan pöytään. Alkuun otetut saganaki ja horiatiki olivat järkyttävän isoja annoksia, pääruokien kanssa oli tämän jälkeen aikamoinen tekeminen. Huomasimme iloksemme myös, että ravintolasta löytyi ilmainen wlan, jota näytti moni muukin ko. paikassa hyödyntävän. Heti viereisessä pöydässäkin istui suomalainen mies iPadinsä kanssa. iPadejä muutenkin tuntuu olevan täällä reissun päällä yhdellä sun toisella, vielä ei ole päivääkään mennyt etteikö moista kapistusta olisi vähintään parilla nähnyt kädessä.
Tänä aamuna nousimme myöhään ja kävimme syömässä myöhäisen aamiaisen rantakadun varrella. Otin itse mm. kreikkalaista jogurttia hunajan ja hedelmien kanssa - ihan käsittämättömän herkullista! Harkitsimme hetken aikaa myös mönkijöiden vuokraamista, mutta taidamme tehdä sen vasta hiukan myöhemmin ja tutustumme Katapolan lähialueisiin ensin jalan.
Katapola vaikuttaa todella rauhalliselta pikkukylältä, ihmiset puuhailevat omiaan ja silloin tällöin skootteri pärähtää ohi. Välillä määkivät lampaat läheisellä pellolla, välillä aasi huutelee. Ilman täyttää enimmäkseen turkinkyyhhkyjen kujerrus ja paikallisten lasten leikkien äänet. Kesä on vasta alussa, joten matkailijatkaan eivät ole Amorgokselle asti ehtineet.
Kävelimme ensimmäiseksi lahden toisella puolella olevalle Plaka beachille Maltezi beachin kautta - vaikka aika hyvää mielikuvitusta saa käyttää kutsuakseen näitä beacheiksi: metrin levyinen kaistale pikkukiviä erottaa kallionseinämän ja meren, mutta kyllähän sieltä uimaan pääsee. Vaikka lämpötila oli 27 astetta, niin oli iltapäivällä oli vielä ihan pilvistä, joten emme sillä kerralla käyneet testaamassa uimavesiä. Maisemat kyllä olivat upeat ja joka paikassa on ihan ihmeellisen rauhallista! Ihmisiä on, mutta kaikki ovat jotenkin niin hiljaa ja omissa oloissaan.
Tätä parvekkeella kirjoittaessani aurinko laski juuri. Ei paskempaa sanoisin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti