Paradeisia beach oli kuitenkin hyvinkin houkutteleva poukama kallioiden suojassa ja pienellä hiekkarannalla varustettuna, joten ei muuta kuin snorklausvehkeet päälle ja uiskentelemaan! Vaikka vesi oli tavattoman kirkasta kuten aina Kreikassa, niin Paradeisia oli vähän huono paikka snorklailuun, koska ihan mahdottomasti nähtävää eli mereneläviä siellä ei ollut, mutta kyllä sieltäkin muutamat eri kalalajit tuli bongattua. Paradeisiassa oli pari tyyppiä paikalla kun sinne mentiin ja pari muutakin kävi siellä mutkan pyörähtämässä, mutta pääasiassa täälläkin saatiin olla ihan rauhassa ja keskenämme. Juteltiin siinä, että ikävä kyllä täältäkään ei siis löytynyt niitä remuavia britti- ja saksalaiskänniääliöitä, joita kuulemma on Kreikka täynnä ;)
Eilen ajettiin aamupäivällä vaihtelun vuoksi Aegialiin aamiaiselle ja kävimme samalla kurvailemassa mutkan Aegiali bayn vuoren rinteillä sijaitsevassa pikkukylässä Lagadassa. Ihan vain sen vuoksi, että saisimme kunnolla ostamaamme bensaa vuokra-autosta kulutettua, niin päätimme ajaakin uimaan ihan saaren toiseen päähän Kalotaritissa beachille. Matkan varrella jouduimme pysähtymään kerran ihan kunnolla, kun lauma vuohia oli vaeltamassa pois paimenen "keräämispaikalta" ja tepastelivat rennosti peräkkäin keskellä tietä kohti parempia möyhentämismaita.
Päästyämme perille Kalotaritissaan rannalla oli kaksi pariskuntaa sekä vuohi :D ja pariskunnat vaihtuivat pian kreikkalaisäitiin lapsineen, joten ei turhaa tunkua ollut sielläkään. Paikka oli yhtä ihana kuin olimme jo pikavisiitillä aiemmin todenneet. Snorklailimme aikamme ja seurasimme pienimuotoista kalojen reviiritaistelua sekä pötköttelimme dekkaria lukien todella paahtavassa auringonpaisteessa, jossa Tomi kaikesta aurinkorasvasta huolimatta hieman onnistui polttaamaan naamaansakin.
Paluumatkalla ihastelimme vielä viimeisen kerran mahtavia maisemia matkalla Choran kautta Katapolaan. Meinasimme Katapolaan saavuttuamme lähteä autolla vielä käymään muinaisessa Minoan kylässä, mutta noin pari sataa metriä Minoan tietä ajettuamme käännyimme sittenkin takaisin, sillä tie oli todella kapea ja ajatus siitä, että jossain vuorenrinteellä moisella tiellä pitäisi alkaa peruutella jonnekin vastaantulijoita kohdatessa ei oikein houkutellut.
Palautimmekin sitten auton jo hyvissä ajoin - bensaa jäi ehkä vähän turhan reilustikin, mutta onpahan sitten seuraavalle valmiina. Kello oli noin puoli viisi iltapäivällä ja uinuvan Katapolan rantaraitti oli lähes autio, joten menimmekin "kotiin" suihkuun pesemään suolaisen meriveden iholle kuivuessaan jättämät suolat pois itsestämme ja nauttimaan illasta omalla parvekkeellamme. Myöhemmin illalla käytiin syömässä vielä ekat tuntikausia muhineet kleftikot, josta kuvia myöhemmin sitten erillisessä ruokapostauksessa.
Tänään on viimeinen varsinainen päivä meille Amorgoksella, huomenna klo 06 lähtee laiva kohti Parosta.
Kävimme aamiaisen jälkeen maksamassa majoituksen herra Phanikselle ja jonkinasteisesta alun pienestä "järkytyksestä" huoneen suhteen toivottuamme on pakko kyllä suositella muillekin The Big Blueta, jos Amorgokselle päin olette tulossa: omistaja on mukava ja ystävällinen heppu kuten paikan siivoojanainen, korjaa ja hoitaa asiat kuntoon jos tarvitsee, näkymät parvekkeilta ovat hienot, sijainti loistava (ei ole kaukana, mutta ei ihan liian lähellä laitureiden meteliä, sillä öisin tulevat laivat pitävät suhteellisen isoa metakkaa) - perusmajoitukseksi tässä saa kyllä rahalle loistavaa vastinetta.
Pakkaamisen sijaan lähdimme herra Phaniksen hyvästelyjen jälkeen viimeisiä kertoja katselemaan Katapolaa ja tervehtimään lampaita, muuleja sekä rannan hanhipariskuntaa.
Naureskelimme, kun jäimme laiturille odottamaan samaan aikaan saapuvia aluksia Superjetiä ja Anek linesin Artemista, että tämäkö se on hiljaisen pikkukyläelämän kohokohta: kaksi laivaa samaan aikaan ja heti pitää olla kameran kanssa vastassa :D
Satamassa oli tulleita matkalaisia vastassa huima joukko huoneenvuokraajia kylttiensä kanssa (joukossa myös meidän oma herra Phaniksemme), olivat tulleet myös muista saaren kylistä eli Aegialista ja Chorasta, ilmeisesti noilla aluksilla oli tulossa paljon potentiaalisia asukkeja Amorgokselle.
Selvästi on kyllä huomannutkin tässä kymmenen päivän aikana Amorgoksella, että kesäkausi on todenteolla täälläkin vasta alkamassa, sillä ihmisiä näkyy päivä päivältä enemmän ja kauppoja ja majapaikkoja ehostetaan ja kunnostetaan todenteolla, moni on avannut nyt meidän täällä ollessa vasta ovensakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti