Meillä oli runsaasti aikaa Ateenan kentällä odotella jatkolentoa Santorinille. Ensimmäiseksi suunnattiin Germanos-nimiseen puhelinkauppaan, josta ostettiin iPadia varten Cosmoten 3G-liittymä, jolla varmistetaan että päästään nettiin myös saarilla ilman tarjolla olevia wlan-yhteyksiä. Kuukauden voimassa oleva liittymä 5 Gigan siirtorajalla maksoi tasan 40 euroa. Kun nettiyhteydet jatkoa varten oli varmistettu, niin siirryimme toiseen kentältä löytyvistä Diners loungeista odottelemaan lentoa ja nauttimaan tarjolla olevista virvokkeista ja pikkupurtavasta.
Santorinin koneen lähtöportille siirtyessämme tajusimme, että suurin osa kanssamatkustajista oli jenkkejä ja toiseksi eniten kyytiin oli tulossa japanilaisia. Tämä oli ihan mielenkiintoinen jakauma, sillä aiemmilla Kreikanreissukerroilla en ollut koskaan törmännyt jenkkeihin aiemmin. Aegian Airlinesin kone Ateenasta Santorinille oli ihan upouusi (tai ainakin melkein) Airbus 321-200, joka tuntui aika hassulta: reilun puolen tunnin lentoa varten meillä oli tuollainen, kun Euroopan toiselta laidalta matkasimme Kreikkaan koneella, joita näkee ehkä jollain Helsinki-Kemi reitillä.
Olimme hoitaneet valmiiksi jo Suomesta käsin taksin odottamaan meitä Santorinin lentokentälle ja viemään meidät Oiaan, hinta 25 e. Matka taittuikin parissakymmenessä minuutissa ihan näppärästsi maisemia ihaillen, vaikka tie kulkikin keskellä saarta tai ns. väärällä puolella eli Santorinin kuuluisaa kalderanäkymää ei päässyt matkalla näkemään. Taksi jätti meidät Oian postitoimiston nurkille ja hetken aikaa seisoimme siinä laukkujemme kanssa ihmetellen minne mennä. Lopulta kuitenkin ystävällisen lääkärin vastaanottovirkailijan avustuksella löysimme Lotza-ravintolaan, jossa Vasilis pyysi meidät odottamaan vaimoaan Gilliä, joka vei meidät perille. Old Oia Houses on siis majoituksemme nimi, mutta käytännössä kyseessä on Lotza-ravintolan kautta vuokrattavana olevia perinteisiä kykladien tyylisiä huoneistoja tai taloja, "traditional houses".
Ja minkälaisia: Meidän asumuksessamme on ensin kadulta portista sisään tullessa erillinen oma sisäpiha, jossa meitä odotti oma vahtikoira (Vasiliksen ja Gillin oma koira ilmeisesti). Ovesta sisään astuessa tullaan yhdistetettyyn eteinen/oleskelutila/keittiöön, josta lähtee portaat toiseen kerrokseen ja "parvelle", jossa on kaksi vuodetta. Keittöstä pääsee tilavaan vessaan ja erilliseen suihkuhuoneeseen sekä myös makuuhuoneeseen, jossa on parisänky ja televisio satelliittikanavineen ja dvd-soittimineen. Makuuhuoneesta on pääsy oleskeluhuoneeseen, josta on edelleen pääsy parvekkeelle, josta avautuu huikaisevat näkymät kalderaan - näkymät joita ei voi sanoin kuvailla eivätkä kuvat pysty myöskään sitä kertomaan, se on itse koettava. Makuuhuoneesta pääsee myös toisia portaita pitkin toiseen kerrokseen, josta edelleen taas toisen huoneiston kanssa jaetulle kattoterassille. Ei paskempaa! Hinta toki oli aika suolainen (120 e per yö), koska olimme a) Santorinilla b) Oiassa c) näkymä oli kalderaan, mutta rahalle kyllä sai vastinetta.
Aurinko oli juuri laskemassa kun saavuimme Oiaan, joka on kuuluisa auringonlaskuistaan. Emme oikein edes tajunneet kuinka kuuluisa ennen kuin olimme lähdössä syömään juuri auringonlaskun jälkeen ja avasimme pihaportin, jolloin jouduimme melkein jenkkien ja japanilaisten ylitallomaksi. Järjetön lössi vyöryi kohti meitä kun yritimme luovia tietämme juuri vastavirtaan. Hetken aikaa mietin, että mitä ihmettä me täällä teemme... Muualta osista saarta kuljetetaan turisteja bussilasteittain katsomaan Oian auringonlaskua, mutta saman tien sen laskettua bussit myös kuljettavat jengin pois.
Tänään heräsimme aamusella ja kävimme hakemassa ovellemme tuodun tuoreen leivän ja nautimme aamiaisen parvekkeella ihastellen edelleen mahtavaa näkymää. Aamiaisen jälkeen lähdimme tutkimaan ympäristöä ja seikkailemaan kapeilla Oian kujilla. Ihmisiä ei näkynyt yhtään niin paljon, pieniä kauppoja oli siellä täällä ja hämmästyttävän paljon oli taidegallerioita. Täällä ei autoja näy juurikaan, koko kylä on rauhoitettu moottoriliikenteeltä, tie kulkee sitten kylän viertä pitkin. Bussipysäkiltä oli juuri bussi lähdössä Firaan eli saaren pääkylään, joten päätimme hypätä samoin tein kyytiin, jotta pääsisimme ostamaan valmiiksi lauttaliput Naxokselle keskiviikkoa varten, Superjetillä hintaa matkalle tuli 34 euroa.
Fira oli paljon eläväisempi ja toki isompi ja kaupunkimaisempi paikka kuin Oia. Erilaisia kauppoja oli vieri vieressä ja edelleen paljon jenkkejä. Saimme lauttaliput ostettua ja lounastimme sen jälkeen Firassa ihan käsittämättömän kalliit gyros lautaset ja pari Mythosta, yhteensä 43 euroa!! Ruokalistalta löytyi myös 21 euron pizza! Santorini tuntuu muutenkin olevan todella kallis paikka ainakin ravintolaruuan suhteen, suuressa osassa ravintoloita hinnat ovat reilusti enemmän kuin Suomessa. Käppäilimme jonkin aikaa pitkin katuja ja kujia ja suuntasimme sitten takaisin bussilla Oiaan.
Tänä iltana pääsimme sitten itse todistamaan sitä kuuluisaa Oian auringonlaskua. Etsimme hyvän paikan romanttisesti parkkipaidan laidalta :D johon Tomi viritteli myös GoPro-kameransa ottamaan intervallikuvia auringon laskeutumisesta. Olihan se kyllä ihan vaikuttava se auringonlasku. Hieman pilvet häiritsivät vaikutusta, koska emme nähneet auringon laskeutuvan mereen asti vaan se jäi pilven taakse piiloon juuri ennen h-hetkeä. Ehkäpä huomenna sitten parempi onni.
Olimme koko päivän Oiassa kulkiessamme lukeneet ravintoloiden ruokalistoja, jotta löytäisimme paikan, josta saisimme sekä juustosaganakia että stifadoa; tämä osoittautui vaikemmaksi tehtäväksi kuin uskoimmekaan: löysimme vain yhden paikan! Ilmeisesti jenkki- ja jaappanituristit eivät arvosta moisia herkkuruokia. Illalla suunnistimme luonnollisesti tuohon paikkaan syömään ja ihan kelposapuskaa sieltä sai. Stifado jätti kuitenkin tuollakin parantamisen varaa, mutta juustosaganaki oli kyllä ihan makoisaa. Ehkäpä huomenna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti