Vajaan kolmen tunnin kuluttua laiva lipuikin jo komeiden tööttäyksien siivittämänä Sifnokselle ja Kamarekseen. Kamares, jossa myös meidän majoituksemme sijaitsee, vaikutti ensinäkemältä melko samanlaiselta kuin Amorgoksen Aegiali: lahtenpoukama, jota hallitsee suuri hiekkaranta ja valkoiset talot on ripoteltu reunoille. Tarkemmin tarkasteltuamme Kamareksessa oli selväsi enemmän liikennettä, busseja kulkee säännöllisesti ja ihmisiäkin enemmän kuin Amorgoksella. Sifnos on suosittu saari erityisesti kreikkalaisten itsensä keskuudessa ja huhut kertovat, että elokuussa täällä on läjäpäin kreikkalaisia lomailemassa. Nyt on kuitenkin kesäkuu ja turistimäärät ovat vielä hillittyjä, mutta lomailevia kreikkalaisia näkyy kyllä jo nytkin kuten toki myös meitä ulkomaalaisia.
En ollut hoksannut ilmoittaa meidän tarkkaa tuloaikaamme majoituspaikkaamme, joten meitä ei ollut kukaan ollut vastassa. Kyselimme avuliailta paikallisilta oikeaa suuntaa ja raahasimme laukkujamme järjettömässä helteessä kohti majoitusta. Ainakin Sifnoksella on kuuminta mitä missään koskaan! Tai ainakin siltä se tuntui, koska ei tuulenvirettäkään ja aurinko paistoi keskipäivän kuumuudella suoraan ylhäältä. Tuli itse asiassa mieleen parin vuoden takainen Kalymnoksen reissu, jossa mittari näytti näillä fiiliksillä varjossa 38 astetta, mutta silloin oli kyllä kuumin aika eli heinäkuun loppu.
Pääsimme vihdoin perille ja paikka näytti ensisilmäyksellä mukavalta. Sifnaika Konakia traditional settlements on majoituksemme nimi ja se oli saanut mahdottomasti kehuja TripAdvisorissa ja tämän vuoksi päätimme itsekin testata paikan. Huoneen hinta on 49 euroa yöltä sisältäen aamupalan.
Yritimme etsiä jonkinlaista vastaanottoa, mutta emme löytäneet muita kuin kaksi alle kymmenvuotiasta poikaa eräänlaisesta lobby/loungetilasta, mutta poikien kanssa ei taas löytynyt oikein yhteistä kieltä, joten lähdimme etsimään vielä jotain muuta. Bongasimme paikan toisen vieraan, joka kertoi, että Maria on mennyt asioilla käväisemään mutta tulee varmasti ihan kohta, joten istuimme varjoon odottamaan ja katselimme ympärillemme.
Paikka vaikutti todella siistiltä ja hoidetulta, jossa yksityiskohdatkin oli tarkkaan harkittu ja mietitty. Avonaisissa oleskelutiloissa soi hiljainen musiikki ja pöytäryhmiä oli siellä täällä puiden ja katosten alla. Lampaat määkivät jossain ihan lähellä ja kukko kiekui välillä minkä jaksoi.
Kohta nämä aiemmin tavatut kaksi poikaa kiikuttivat meille tarjottimella kannullisen jääkylmää sitruunamehua ja pian sen jälkeen puhelimen, jossa Maria-äiti pahoitteli sitä, että ei ollut paikalla kun tulimme ja on ihan tuossa tuokiossa kotona.
Marian saavuttua hoidimme majoitusasiat kuntoon ja juttelimme jonkin aikaa muuten vain odottaessamme huoneen valmistumista. Maria vaikutti erittäin mukavalta naisihmiseltä ja sitä paitsi kuulosti tykkäävän Amorgoksesta ainakin yhtä paljon kuin me. Hän kertoi, että tarjoaa aina sunnuntaisin perinteistä kikhernekeittoa kaikille asukkaille ilmaiseksi ja olikin ollut sitä juuri hakemassa, kun me saavuimme ja toivotteli meidätkin tervetulleeksi sitä syömään kunhan olemme päässet huoneeseen ja saatu virkistäydyttyä.
Saimme huoneen numero 1, josta on parvekkeelta näkymä merenlahdelle ja vuorille ja huone itsessään on sisustettu perinteiseen tapaan tummalla puulla ja varustettu valkoisilla seinillä ja kauniilla kivilattialla. Ei pöllömpää taaskaan!
Kävimme syömässä lounaaksi Marian tarjoamaa kikhernekeittoa pihan perällä ulkoilmabarbeque-keittiöllä, joka oli siis täysiverinen keittiö ulkosalla katoksen alla sisältäen erillisen lähes kokonaisen sian vetävän grillauspisteen ja toisen erillisen puilla lämmitettävän uunin. Pöytäryhmiä oli ripoteltu viikunapuiden alle. Kikhernekeiton kanssa tarjolla oli oliiveja, sitruunaa ja leipää sekä viiniä; keitto itsessään maistui aika paljolti meikäläisten hernekeitolle vaikka se ei ulkonäöltään sitä muistuttanutkaan. Mutta hyvää oli!
Keiton jälkeen suuntasimme Kamareksen kaduille katsomaan mitä siellä näkyy ja yllättäen eksyimme taas johonkin rantakuppilaan, mutta kuka niitä voi vastustaa tällaisella kelillä?! Eivät edes jenkkipoliisit, jotka olivat Ateenassa lauantaina alkavien Special Olympicsien "Final Leg Runin" tiimoilta Sifnoksella jostain syystä ja odottelivat siinä meidän kanssa samassa kuppilassa laivaansa. Ehkäpä he olivat kirmailleet täälläkin?
Rantakuppilat ovat täällä sananmukaisesti rannalla ja tästä missä itse istuttiin pystyi hyvin ruokkimaan vedessä uiskentelevia kaloja. Pitkä mukavan näköinen hiekkaranta houkutteli uimaan varsinkin kun huomasi, että se on hiekkapohjaa ja matalaa suht pitkälle eikä yhtään kiviä. Lapsille paikka vaikutti ihan paratiisilta ja ne lapset joiden nähtiinkin siellä leikkivän tuntuivatkin olevan onnensa kukkuloilla kohdatessaan isoja aaltoja, joita laiturissa käyneet alukset rantaan aiheuttivat.
Tulimme kaupan kautta kotiin ja nautimme ilta-auringosta ja auringonlaskusta omalla terassilla. Illallisella kävimme auringonlaskun jälkeen vielä aidon italialaisen kokin omaavassa italialaisessa ravintolassa Da Claudio, jossa oli kyllä ihan ykköstä sekä tarjoilija että ruoka! Suosittelen!
Tänään lähdimme heti aamupäivästä kohti uimarantaa, jossa lekottelimme ja pulikoimme ihanan matalassa ja lämpimässä vedessä hyvän tovin. Kyllä tänne voisi jäädä makaan vielä pitkäksi ajaksi!
Rannalla oli eräällä italialaisen kuuloisella pariskunnalla mukana koira (bordercollie ilmeisesti), joka rakasti hakea palloaan merestä! Sen kanssa oli hauska leikkiä ja katsoa koiran intoa. Jossain välissä kun kukaan ei jaksanut heittää sille palloa, niin se katsoi kauan aikaa kaihoten rantavedessä maaten kun jotkut toiset pelasivat rannalla jotain pallo-mailapeliä ja sitten se ei enää voinut millään vastustaa, vaan säntäsi pallon perään keskelle peliä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti