Maria heitti meidät autollaan satamaan ja niin hypppäsimme Speedrunner 4:n kyytiin ja jätimme jäähyväiset Sifnokselle sekä koko Kykladien saariryhmälle ja suuntasimme kohti mannerta ja Ateenaa. Nopeiden alusten liput maksavat enemmän kuin hitaampien (Sifnos-Ateena 48 euroa), mutta kyllä se on toisinaan sen rahan arvoistakin. Merenkulku oli edelleen aika voimakasta, mutta onneksi siedettävää ja tilat Speedrunnerilla olivat kyllä luksukkaat, joten kolmen tunnin matka taittui pikavauhtia.
Pireuksen satamasta hurautimme taksilla (16 euroa) Akropoliksen nurkilla sijatsevaan hotelliimme Airotel Parthenoniin ja oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa olla ihan oikeassa isossa hotellissa, jossa oli paljon tilaa ja ihanan viileää. Hotellin sijaintikin oli mitä parhain sitä ajatellen, että aikomuksenamme oli parin päivän Ateena-visiitin aikana vierailla lähinnä vain New Akropolis Museumissa sekä itse Akropoliksella.
Cityihmisenä oli myös virkistävää pitkästä aikaa päästä ihan oikeaan kaupunkiin, jossa vilisee ihmisiä ja autoja ja elämää. Ateenassa oli alkamassa juhannuspäivänä myös Special Olympicsit, joten turistialueet tuntuivat vilisevän tavallisten matkalijoiden lisäksi passikaulaisia olympialaisosallistujia tukijoukkoineen sekä mahdottomasti poliiseja; ei tarvinut siis edes ajatuksissaan pelätä Kreikan talous- ja muun tilanteen aiheuttamien mielenosoitusten leviämisä Syntagma-aukiolta yhtään mihinkään.
Torstai-iltana kävimme vain syömässä Hard Rock Cafessa hampurilaiset ja sen jälkeen ainoastaan lekottelimme hotellihuoneessa; oli ihanaa välillä taas vain olla.
Perjantaiaamusta lähdettiin heti New Akropolis Museumiin ja katselimme kauhistuneena sinne kävellessämme järjetöntä jonoa joka kiemurteli ylhäälle kohti Akropolista. Jo heti aamulla oli lämmintä kolmisenkymmentä astetta - ja suurkaupungissa se lämpötila tuntuu jotenkin niin paljon tukalammalta kuin jossain saarella vienon tuulen puhaltaessa - joten hieman mietitytti museon jälkeen lähteä kapuamaan sinne...
Museoon mentiin kuitenkin ensin ja museo oli arkkitehtuurisesti kyllä todella hieno ja vaikuttava rakennus. Osa lattiasta oli lasia, jonka läpi näki rakennuksen alla suoritettaviin arkeologisiin kaivauksiin ja sieltä paljastuneisin raunioihin. Sisällä oli luonnollisesti kaikenlaisia patsaita ja löydöksiä parin tuhannen vuoden takaa. Paljon olimme samanlaista nähneet kyllä jo vierailullamme British Museumissa, esimerkiksi puolet Parthenonin ympärillä kulkeneista hevosratsastajista oli täällä ja puolet Lontoossa (ja jos minulta kysytään, niin saisivat kyllä palauttaa ne Parthenonin kamat takaisin Ateenaan!).
Museon jälkeen menimme huilaamaan hotelliin ja miettimään Akropolis-strategiaa: pakkohan sinne on mennä kun täällä on, mutta koska jono ja kuumuus eivät tuossa vaiheessa houkutelleet, niin päätimme viivyttää sinne lähtöä muutamalla tunnilla. Tuo päätös oli lopulta ihan loistava, sillä kun noin puoli viiden aikaan kapusimme Akropolikselle, niin toki siellä oli muitakin ihmisiä, mutta ei yhtään jonoa. Hellettä kyllä riitti vielä tuolloinkin, rapeat 34 astetta. Onneksi kukkulalla kuitenkin hieman edes tuuli.
Propylaia, Parthenon, Erekhtheion... mitä kaikkea siellä Akropoliksella nyt onkaan. On siinä vain jotenkin outo fiilis, kun astelee siellä miettien, että täällä nämä on nököttäneet jo aika kauan. Kova jälleenrakentaminen ja restaurointi siellä oli käynnissä; siinä se on melkoinen palapeli löytää joka marmorimurikalle paikkansa.
Ja hitsi mitkä näkymät Akropolis-kukkulalta olivat Ateenaan. Wow! Koko kaupunki levittäytyi ympärille ja talojen ikkunat kiiltelivät auringossa.
Lauantaiaamuna pakkasimme kamat kasaan ja lähdimme metrolla kohti lentokenttää. Automaatista sai ostettua kahden hengen ryhmälipun lentokentälle hintaan 14 euroa, yhdeltä hengeltä lippu olisi maksanut kahdeksan euroa. Ensin Akropolis-asemalta Syntagmalle, josta vaihto lentokentälle menevään metrojunaan. Ja tietysti emme edes huomanneet katsoa, että ilmeisesti vain joka toinen tai kolmas menee oikeasti sinne lentokentälle asti ja muille pääteasema on Doukissis Platenias, joten jouduimme odottelemaan sitten parikymmentä minuuttia tuolla pääteasemalla toista metroa. Matka sujui mukavasti ja perillä terminaali oli heti melkein metrolta ulos tullessa.
Ateenan metro vaikuttaa olevan muuten siistein metro missä olen ikinä ollut! Joka paikka asemilla kiiltelee, ei yhtään roskia missään. Ateenan metrolla on kuitenkin paha maine näpistelijöiden vuoksi, joten laukusta oli pidettävä hyvä huoli.
Oli mukavaa mutta jotenkin outoa kuulla pitkästä aikaa suomea lentokentällä, kun jonotimme check-iniin. Koko matkan aikana olimme kuulleet suomea ohimennen kerran Oiassa ja ekana päivänä Katapolassa ravintolassa, mutta muuten emme törmänneet koko reissun aikana muihin suomalaisiin.
Ehdottomasti suurin osa muista matkallamme tavatuista tai ohimennen kuulluista matkailijoista (Santorinia ja Ateenaa lukuunottamatta, joissa enimmistönä olivat jenkit) oli kotoisin muualta päin Kreikkaa, Amorgoksella tuntui olevan lisäksi jonkin verran ruotsalaisia, joiden luulen löytäneen saaren nimenomaan kalimera.nu sivuston innoittamana. Lisäksi saarilla kuuli ranskalaisia sekä satunnaisia saksalaisia, italialaisia ja brittejä.
Tässä on muuten mainittava myös, että jokaisen kreikkalaisen kanssa meidän reissusta keskustellessamme (oli se sitten muulta saarelta tai vaikka Ateenan taksikuski), niin jokainen kehui Amorgoksen maasta taivaisiin.
Lento lähti aivan ajallaan ja hyvästelimme Kreikan haiken mielin. Kolme viikkoa kului yhdessä hujauksessa, mutta silti siitä tuntui olevan niin pitkä aika kun viimeksi olimme tuolla samalla kentällä odottamassa jatkolentoa Thiraan. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös meidän reissumme. Eiku seuraavia matkoja suunnittelemaan!
Ps. Tulossa vielä erillinen ruokapostaus + lisään kuvia aiempiinkin kirjoituksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti