Paros

Lauantaiaamuna klo 06 jätettiin jäähyväiset Katapolalle ja Amorgokselle. Blue Star Paros oli saapunut Katapolan satamaan jo hieman ennen kolmea ja itse en sen ankkureiden laskusta aiheutuneen metelin jälkeen paljon enää unta saanut, joten olo oli haikeuden lisäksi aika puolikuollut kun noustiin laivaan. Reilun neljän tunnin matka pienten Kykladien satamien sekä Naxoksen kautta sujui kuitenkin lopulta suht vikkelään ja Parokselle saavuttiin aikataulussaan.







Jos oli Katapolassa huoneenvuokraajia vastassa, niin Parikian satamassa niitä vasta olikin eikä ollenkaan niin sulassa sovussa keskenään kuin Amorgoksella. Hirveä huuto ja mekastus ja jokainen yritti päästä kylttinsä kanssa eturiviin huitomaan. Meinasi melkein alkaa ahdistaa päästä siitä hässäkästä ohi, huoneiden lisäksi tarjolla näytti olevan myös skoottereita ja autoja ja mitä lie muutakin.



Tässä vaiheessa tuli jos selväksi, että Paros on selkeästi paljon isompi ja vilkkaampi saari kuin mitä itse Kreikalta haetaan. Kykladien tapaan siellä on kyllä kauniita valkoisia rakennuksia ja kapeita kujia ja sinänsä ihanaa, mutta silti jo "liikaa kaikkea". Itse ainakin tunnen viihtyväni Kreikassa paikoissa, missä on sellainen enemmän rauhallinen laid back -fiilis ja juuri sopivasti eikä liikaa palveluja. Muut turistit sinällään eivät haittaa - hei turistejahan tässä ollaan itsekin - mutta en vain välttämättä halua sitä suurten turistimassojen tuomaa palvelujen kakofoniaa.

Löysimme satamasta erään autovuokraajan opastuksella majoitukseemme, joka oli tällä kertaa ihan hotelli: Argonauta oli suloinen vaaleansinisin ja -vihrein värein sisustettu ja hyvinhoidettu pieni hotelli, jossa meitä odotti erittäin kaunis, mutta suht pieni huone hintaan 72 e per yö (ja siis yhden yön aioimme saarella viettääkin).



Jätimme kamat huoneeseen ja lähdimme vähän käveleskelemään ja tutustumaan ympäristöön sekä ostamaan liput seuraavalle aamulle Sifnokselle. Kävimme syömässä hampurilaisateriat nurkan takana olevassa pikaruokapaikassa ja päätimme tulla sitten vähän levähtämään hetkeksi huoneeseen. Saman tien kun makuuasentoon päästiin viileisiin lakanoihin ja pistettiin ilmastointi päälle, niin huonosti nukuttu edellisyö vaati veronsa - ja seuraavan kerran herättiin reilu kolme tuntia myöhemmin. Hupsista.

Päiväunien jälkeen lähdimme uusintakierrokselle Parikian kaduille ja päätimme mennä käymään myös 100 oven kirkossa. Se oli hyvin koristeellinen kuten arvata saattaa ja huomasin paikalla olevan myös todella kauniita tuoreita kukka-asetelmia sekä suuret kukin koristellut kynttilät alttarilla. Pari valokuvaajaa hyöriskeli ympäriinsä ja asettelivat kukkia ojennukseen. Kun oltiin lähdössä niin sanoin Tomille, että täällä on varmaan joku tilaisuus alkamassa, kun vastaan tuli ovella juhlapukuun sonnustautunut pariskunta.



Mentiin ulos ja siellä oli enemmänkin ihmisiä juhla-asuissaan odottamassa ja lisää tuli koko ajan. Samassa paikalle astelikin sulhanen kukkakimppua kantaen seuranaan jos ei nyt ihan bestmaninä niin ainakin muuten kunniavieraana toiminut kultainennoutaja suuri punainen rusetti kaulassaan :D Jäimme mielenkiinnosta istumaan viereiselle terassille viinilasien ääreen, kun harvoinhan sitä nyt saa osallisena olla kreikkalaisissa häissä! Vieraita tuli koko ajan lisää ja aukio täyttyi pikkuhiljaa, kunnes vihdoin äänekkäiden tööttäyksien siivittämänä kaunis morsian saapui paikalle isänsä ja morsiuslasten kanssa. Vieraiden hurratessa ja seuratessa hääpari suuntasi sisälle kirkkoon. Emme viitsineet kuitenkaan jäädä odottamaan toimituksen päättymistä, sillä sen kesto olisi voinut olla mitä vain, joten jatkoimme matkaamme.







Suuntasimme rantakuppiloihin ja istahdimme nauttimaan pari olutta ennen auringonlaskua. Kaikenlaisia suuriakin aluksia ajeli ohitsemme ja niiden kulkua oli kiva seurailla. Auringonlasku oli vaikuttava, sillä täällä aurinko oli järjettömän suuri punainen pallo, joka painui mereen vuoren taa. Illallista nautimme Paroksen vanhimmassa ravintolassa Hibiscuksessa, jossa oli kyllä kaikki ainekset romanttiseen iltaan kohdillaan: iltarusko ja sen jälkeen laskeutuva pimeys, ainoana valaistuksena vain pöydissä pienet öljyvalot ja näkymä hiekkarannalle ja merelle, jossa majakat ja merimerkit vilkkuivat hiljalleen. Eikä nautittu yuvetsikään ollut huonoimmasta päästä.